Luettua

Ajattelin ihan omaksi huvikseni listata joitakin kirjoja, joita olen lukenut sinä aikana, kun blogi on viettänyt hiljaiseloa ja kun muitakin kuin Kirjapossen valitsemia kirjoja on luettu. Ehkä tässä välissä olisi sopivaa kiittää Kirjapossea, sillä lukuharrastukseni on alkanut siihen liityttyäni. En vieläkään ahmi kirjoja, mutta niitä tulee luettua hitaasti ja varmasti. Löysin useimmat luetut kirjat Helmet.fi:n omalta sivulta, josta löydän lainaushistoriani. Näitä kirjoja onkin tullut luettua aika monta, olin jo unohtanut alkuvuoden sarjisputken.

Kirjapossen kirjoista olen lukenut seuraavat:
Bröderna Lejonhjärta / Astrid Lindgren sekä dvd:
Veljeni Leijonamieli = Bröderna Lejonhjärta / regi Olle Hellbom ; manus Astrid Lindgren ; musik Björn Isfält/Lasse Dahlberg

Aave, joka maalasi taulun : romaani / Kauko Röyhkä

muita lukemiani kirjoja tänä vuonna:

Taivaanranta / Antonio Tabucchi ; suomentanut Liisa Ryömä
Sankarimatkailija raitiovaunussa / Samuli Juvonen, Hannu Oittinen ; [kuvitus ja ulkoasu: Tiina Paju]
Z - rakkaustarina / Vigdis Grimsdottir ; suomentanut Tapio Koivukari
Toniemi ja Huvuori, ylimmät ystävykset/ Jouko Sirola ; kuv. Jyrki Heikkinen
Dödsbilder / Jörn Donner
Runopoika numero yksi : valitut teokset 1989-2005 / Christer Nuutinen
Glömp. 8 : Kastelee Mandelbrotin = Watering the Mandelbrot / [... toimitus ... editor-in-chief: Tommi Musturi]
Suuri kurpitsa. 1994 / P. Kallio ja R. Nieminen toimittivat ; K. Salonen käänsi ranskasta
Pieni kurpitsa. 1994, 2 / [toimitus: R. Nieminen (vast.) & P. Kallio]
Pieni kurpitsa. 1995, 1 / [toimitus: Kaltsu Kallio, Christer Nuutinen, Outi Vanamo
Suuri kurpitsa. no. 13 (2/86) / päätoimittajat: Reija Nieminen (vast.) ja Pauli Kallio
Postimies Niilo / Kallio & Tilsa
Pieni kurpitsa. 1994, 4 / toimittivat P. Kallio (vaihteeksi vastaavana) ja R. Nieminen
Pieni kurpitsa. 1995, 4 / toimitti Hans Nissen
Borgtron. Numero 6 / Jyrki Nissinen
Kiimaiset maantiesuolan imeskelijät / Jyrki Nissinen
Nuolee kuin eläin sipsiä / Jyrki Nissinen

Näistä erityisesti Jyrki Nissisen teokset ovat lämmittäneet mieltäni.

Doris Lessing ja nobelistit

Blogi on kovin hiljainen, joten ajattelin herättää keskustelua Doris Lessingistä, vuoden 2007 Nobelin kirjallisuuspalkkinnon saaneesta kirjailijasta. Itse en häntä tunne lainkaan, nimi tuli kuin kirkkaalta taivaalta eteeni uutiskatsauksessa. Se on toisaalta antoisaa, kun uutisointi voi herättää kiinnostusta ja avartaa. Ainakin Lessingistä annettiin todella sympaattinen kuva, kun häntä palkinnon julkistamisen jälkeen haastateltiin hänen kotiportaillaan.

Nuorempana yritin aina lukea nobelisteja palkinnon julkistamisen jälkeen. Olin muutenkin aikamoinen ylisuorittaja :D Itse palkinto ei enää tunnu tärkeältä vaan kirjailian antama vaikutelma on tärkemämpi lukupäätökselleni. Mieleen nousee, kun luimme possessa nobelisti Gunter Grassia, jonka kirjat kieltämättä kiinnostivat mutta jotka jättivät minut aivan kylmäksi. Yhden suosikkikirjailijani löysin kuitenkin juuri nobelkomitean päätöksen jälkeen. José Saramago palkittiin 1990-luvun lopulla, ja hänen saaman julkisuuden jälkeen luin ja ihastuin hänen kirjoihinsa kovasti. Suosikkina Kertomus sokeudesta (1995).

Viikkoja, kuukausia

Posse luki Lundánien kirjan Viikkoja, kuukausia. Kokouksessa olivat lisäkseni KatjaK, Hanna-Mari, Nikke ja Sara.
Jokainen piti kirjasta (voiko tällaisesta kirjasta sanoa, että "piti"?), ja olimme sitä mieltä, että tämä tarina oli syytä kertoa. Koska useimmat meistä olivat lukeneet kirjan jo jokin aikaa sitten, paljon oli unohtunut. Itse asiassa - taisimme olla kollektiivisesti sitä mieltä, että tämä kirja kirjana unohtuu mielistämme ajan myötä. Sen muistaa lukeneensa, lukemisen herättämät tunteet muistaa, mutta muistaako kirjasta mitään?
Kirja kirjana, kirjallisuutena, ei ollut mitenkään niin erityistä. Mutta ei sen tarvinnutkaan olla. Tarina oli erityinen. Rehellinen, surullinen, ahdistava, silti myös valoisa. Lundánien kohtalo eletään uusiksi sadoissa suomalaisperheissä joka vuosi. Jotakuta kohtaa vakava sairaus, josta ei parane. Silti elämää ja arkea on elettävä, ja se kuolemaa tekevä rakas voi raivostuttaa ihan sadalla. Puhumattakaan sairaudesta, jota vihaa niin paljon, mutta jolle ei voi huutaa päin naamaa.

Oletko kirjaurpo?

Junttiuden ja tavanomaisuuden etsiminen tuntuu tällä hetkellä hauskemmalta kuin snobbailulista. Tunnustan kirjaurpouteni:

1. Rakastan Harry Pottereita
2. Luen paljon dekkareita
3. Syön ja luen
4. Luen välillä niin nopeasti etten muista lukemaani
5. Valitsen kirjoja luettavaksi usein kannen kuvan perusteella
6. Olen lukenut harlekiiniromaaneja

Ei tämäkään helppoa ole. Toisen urpoilulista on toisen snobismia, varmasti.

Eilinen kokous: Me olemme Iran

Nasrin Alavin "Me olemme Iran" miellytti kovasti minua, Hanna-Maria ja Peteriä. Aikamoinen tynkäkokous, kun muita ei tällä kertaa ollut paikalla. Löytyipä siitä jutun juurtakin esimerkiksi naisten asema, Persian historia ja poliittiset järjestelmät mietityttivät. Kiitos Katja vinkistä, oli mainio lukukokemus.

Paras aloitusvirke

Ensi viikonloppuna Hyvinkäällä myönnetään Hyvä alku -kirjallisuuspalkinto vuoden 2006 parhaalle suomenkielisen proosateoksen aloitusvirkkeelle.

(Terkut vaan kisan ideoijille Pentti Haleniukselle ja Matti Marjamäelle vanhalta Hyvinkään Sanomien kesätoimittajalta...)

Kunhan voittaja selviää, niin pyrin uutisoimaan sen possen blogissakin. Ja ehkä posse voisi tutustua voittajakirjaan jossain vaiheessa?

Sitä odotellessa blogin lukijat voisivat vaikka kertoa hyviä kirjojen aloitusvirkkeitä. Kirjan kielellä ei ole väliä.

Olen snobi, oletko sinä?

Annamari Sipilä kirjoittaa kolumnissaan kirjallisuussnobeista (HS 22.7.). Niin, annamarisipilämäiseen tapaan tietysti. Mutta jotain sydämeen käyvää tässä on: "Kirjoista ja lukemisesta pitäisi puhua nykyistä vähemmän. Lukupiirit, kirjablogit ja kirjallisuutta sivuavat käytäväkeskustelut, kaikki ne pitäisi lopettaa. Kirjoista puhuminen vaarantaa kirjojen lukemisen. Kun ihminen alkaa puhua kirjoista, kirja jää taka-alalle ja esiin nousee lukija itse. Alkaa omakuvan maalaaminen kirjat pensseleinä. Kuulijan kannalta se on harvoin kiinnostavaa.
Jokainen lukija on kirjallisuussnobi.--- Todelliset kirjallisuuden ystävät eivät puhu kirjoista koskaan. Jotkut jopa kieltävät lukevansa lainkaan. Ainakaan he eivät mainosta lukukokemuksiaan. Eiväthän muut niitä ymmärtäisi."

Meillä on hyvä posse, kiitos Saralle ja Peterille, kun perustitte tän :-) Ja kiitos Nikelle, kun avasit meille blogin.

Mä taidan olla pahimman sortin snobi. Tässä syntilistaani:
1. Omassa, salasanalla suojatussa blogissani on ollut jo ainakin vuoden viimeksi lukemieni kirjojen lista. Samantapainen lista on yhden ystäväni blogissa. En muista, kumman idea alkujaan oli, mutta hällä väliä. Luulen meidän molempien ylläpitävän listoja siinä toivossa, että blogiemme lukijat saavat lukuvinkkejä. Olen listasnobi.
2. Pidän lukemisesta ja sanon sen usein ääneenkin. Erityisesti valoisaan kesäaikaan luen aika paljon. Kesäloman aluksi taisin lukea viikossa neljä romaania ja xxxx sivua... Olen siis mittasnobi.
3. Sanoin juuri ystävälle, että kunhan kuukauden päästä muutan, pitää ostaa yksi tikas ja muutama hylly lisää lundiaa. Jotta kirjat mahtuvat paremmin. Köh. Niin: johan sanoin olevani mittasnobi.
4. Olen hirmu onnellinen, kun lapseni tykkäävät kirjoista, kirjastoista ja lukemisesta ja että kaksi kolmesta osaa lukea itse. Olen - ääh, ällö äiti varmaan.
5. En ole lukenut ikinä yhtään Harry Potteria. Enkä lue. Olen siis tuhahteleva Pottersnobi. (Tosi snobi kai olen, kun pyrin yleensäkin välttämään suurten massojen harrastamia in-juttuja. En ole ikinä lasketellut. En omista merkkiaurinkolaseja, valkoista sohvaa enkä digiboksia - en kyllä tv-laitettakaan. En karppaa. En laittaisi crockseja jalkaani, vaikka aseella uhattaisiin.
Mutta te toisin ajattelevat ja tekevät: olkaa rauhassa. Mulla on omat junttimaiset viehätykseni, joille te saattaisitte tuhahdella. )
6. Kuvittelen myös tietäväni jotain kirjallisuudesta, vaikka opiskelin Suomen kirjallisuutta yliopistossa vain kymmenisen opintoviikkoa ja vaikka iso osa klassikoista on lukematta. Ja jää lukematta. Jestas, että Dostojevskit on tylsiä kirjoja.

Ah, kun helpotti tää syntien tunnustaminen.