Kirjaposse

sunnuntai 22. heinäkuuta 2007

Olen snobi, oletko sinä?

Annamari Sipilä kirjoittaa kolumnissaan kirjallisuussnobeista (HS 22.7.). Niin, annamarisipilämäiseen tapaan tietysti. Mutta jotain sydämeen käyvää tässä on: "Kirjoista ja lukemisesta pitäisi puhua nykyistä vähemmän. Lukupiirit, kirjablogit ja kirjallisuutta sivuavat käytäväkeskustelut, kaikki ne pitäisi lopettaa. Kirjoista puhuminen vaarantaa kirjojen lukemisen. Kun ihminen alkaa puhua kirjoista, kirja jää taka-alalle ja esiin nousee lukija itse. Alkaa omakuvan maalaaminen kirjat pensseleinä. Kuulijan kannalta se on harvoin kiinnostavaa.
Jokainen lukija on kirjallisuussnobi.--- Todelliset kirjallisuuden ystävät eivät puhu kirjoista koskaan. Jotkut jopa kieltävät lukevansa lainkaan. Ainakaan he eivät mainosta lukukokemuksiaan. Eiväthän muut niitä ymmärtäisi."

Meillä on hyvä posse, kiitos Saralle ja Peterille, kun perustitte tän :-) Ja kiitos Nikelle, kun avasit meille blogin.

Mä taidan olla pahimman sortin snobi. Tässä syntilistaani:
1. Omassa, salasanalla suojatussa blogissani on ollut jo ainakin vuoden viimeksi lukemieni kirjojen lista. Samantapainen lista on yhden ystäväni blogissa. En muista, kumman idea alkujaan oli, mutta hällä väliä. Luulen meidän molempien ylläpitävän listoja siinä toivossa, että blogiemme lukijat saavat lukuvinkkejä. Olen listasnobi.
2. Pidän lukemisesta ja sanon sen usein ääneenkin. Erityisesti valoisaan kesäaikaan luen aika paljon. Kesäloman aluksi taisin lukea viikossa neljä romaania ja xxxx sivua... Olen siis mittasnobi.
3. Sanoin juuri ystävälle, että kunhan kuukauden päästä muutan, pitää ostaa yksi tikas ja muutama hylly lisää lundiaa. Jotta kirjat mahtuvat paremmin. Köh. Niin: johan sanoin olevani mittasnobi.
4. Olen hirmu onnellinen, kun lapseni tykkäävät kirjoista, kirjastoista ja lukemisesta ja että kaksi kolmesta osaa lukea itse. Olen - ääh, ällö äiti varmaan.
5. En ole lukenut ikinä yhtään Harry Potteria. Enkä lue. Olen siis tuhahteleva Pottersnobi. (Tosi snobi kai olen, kun pyrin yleensäkin välttämään suurten massojen harrastamia in-juttuja. En ole ikinä lasketellut. En omista merkkiaurinkolaseja, valkoista sohvaa enkä digiboksia - en kyllä tv-laitettakaan. En karppaa. En laittaisi crockseja jalkaani, vaikka aseella uhattaisiin.
Mutta te toisin ajattelevat ja tekevät: olkaa rauhassa. Mulla on omat junttimaiset viehätykseni, joille te saattaisitte tuhahdella. )
6. Kuvittelen myös tietäväni jotain kirjallisuudesta, vaikka opiskelin Suomen kirjallisuutta yliopistossa vain kymmenisen opintoviikkoa ja vaikka iso osa klassikoista on lukematta. Ja jää lukematta. Jestas, että Dostojevskit on tylsiä kirjoja.

Ah, kun helpotti tää syntien tunnustaminen.

7 kommenttia:

  • 25. heinäkuuta 2007 klo 14.00 , Blogger Petteri kirjoitti...

    Snobismin syvin olemus majailee epäilemättä tällaisessa kirjallisuuden pintakerroksessa, (mutta ei välttämättä ns. pinnallisessa kirjallisuudessa).

    Samoissa vesissä viihtyvät myös snobismin sukulaiset, kuten rasittava besserwisseriläisyys sekä vaikeasti lähestyttävä ja ristiriitainen intellektuaalisuus.

    Syntejä kun paljastellaan, niin tässä oma lyhennetty listani.

    1. Ostan vain sellaista suklaata, jossa kaakaoprosentti ylittää 70:n rajan.

    2. Pidän pyöräilyä älyllisesti korkeatasoisena liikuntamuotona.

    3. Tilaan Parnassoa.

     
  • 26. heinäkuuta 2007 klo 14.46 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

    Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

     
  • 26. heinäkuuta 2007 klo 14.49 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

    En lukenut juuri tuota Sipilän kolumnia (vaikka rakastan Sipilän juttuja useimmiten), mutta ihan hyvältä pointilta kuulostaa. Se on varmasti tarkoituksellisesti hieman kärjistetty, mutta kuitenkin jäin kaipaamaan myös sitä näkökulmaa, että kun/vaikka ihminen puhuu itsestään kirjan kautta, niin se ei välttämättä ole itsekeskeistä tai kirjan sivuuttamista. Sipilän vastakohtana tässä asiassa niin minua kiinnostaa useimmiten juuri se, kun ihminen kertoo itsestään ja ajatuksistaan (mikä Sipilän mielestä oli tylsää). Miten voisi edes erotella kirjaa ja omaa itseään? Eikö kirja aina ole eri silloin kun sen lukee eri ihminen? Ei rajattomuuksiin asti, mutta kuitenkin sen verran, että kirjailijat usein kuvaavat kirjansa elävänsä "omaa elämää" sen jälkeen, kun se on julkaistettu. Ihmiset tekevät kirjoista omiaan tavalla tai toisella. Kirjat resonoivat hieman eri tavalla ihmisestä ihmiseen, ja juuri se on mielestäni kiinnostavaa kirjakerhoissa ym muissa kirjakeskusteluissa!

     
  • 26. heinäkuuta 2007 klo 14.51 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

    Häh, jotenkin onnistuin lähettämään saman kommentin kaksi kertaa:) poistin tämän takia toisen niistä, jos ihmettelette mitä olen sieltä "sensuroinut" :D

     
  • 27. heinäkuuta 2007 klo 20.58 , Blogger Petteri kirjoitti...

    Lotta sanoi, että: "Miten voisi edes erotella kirjaa ja omaa itseään? Eikö kirja aina ole eri silloin kun sen lukee eri ihminen"

    Mie olen suurelta osin samaa mieltä.

    Tulee mieleen esimerkki ns. pyhän tekstin parista: yhdelle lukijalle Raamattu on totta, toiselle historiaa ja kirjallisuutta, kolmannelle taas pelkkää propagandaa...

     
  • 6. elokuuta 2007 klo 9.39 , Blogger Sara kirjoitti...

    Kirjasnobismilistani:

    1. Pyrin lukemaan romaanit alkuperäiskielellä (suomeksi, ruotsiksi, ranskaksi tai englanniksi)

    2. Blogissani (joka nyt on jäähyllä) on myös, kuten Sanna-Marilla, viimeeksi lukemieni kirjojen lista

    3. Terapeuttini on kymmenen vuotta sitten järkyttynyt kirjamaustani, oli niin korkealentoista.

    En taidakaan olla kovin snobi, kun en enempää keksi. Uusi lista kehiin, eli kirjatavikset.

     
  • 8. syyskuuta 2009 klo 8.30 , Blogger man with desire kirjoitti...

    Tällä sivustolla on tutkittu raamatun ristiriitoja --->

    http://koti.phnet.fi/petripaavola/Raamatun_ristiriitojen_tarkastelua.html

     

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu