Paras aloitusvirke
Ensi viikonloppuna Hyvinkäällä myönnetään Hyvä alku -kirjallisuuspalkinto vuoden 2006 parhaalle suomenkielisen proosateoksen aloitusvirkkeelle.
(Terkut vaan kisan ideoijille Pentti Haleniukselle ja Matti Marjamäelle vanhalta Hyvinkään Sanomien kesätoimittajalta...)
Kunhan voittaja selviää, niin pyrin uutisoimaan sen possen blogissakin. Ja ehkä posse voisi tutustua voittajakirjaan jossain vaiheessa?
Sitä odotellessa blogin lukijat voisivat vaikka kertoa hyviä kirjojen aloitusvirkkeitä. Kirjan kielellä ei ole väliä.
(Terkut vaan kisan ideoijille Pentti Haleniukselle ja Matti Marjamäelle vanhalta Hyvinkään Sanomien kesätoimittajalta...)
Kunhan voittaja selviää, niin pyrin uutisoimaan sen possen blogissakin. Ja ehkä posse voisi tutustua voittajakirjaan jossain vaiheessa?
Sitä odotellessa blogin lukijat voisivat vaikka kertoa hyviä kirjojen aloitusvirkkeitä. Kirjan kielellä ei ole väliä.
lähettänyt Sannamari @ 22.22
3 kommenttia:
27. heinäkuuta 2007 klo 20.47 ,
Petteri kirjoitti...
Tässä muutama mun hyllystä:
I.
"Monien mielestä hän oli maailman kaunein nainen, mutta Charles ei kosinut häntä siitä syystä."
(Peter Englund: Consuelo Vanderbiltistä ja ruumiin historiasta. Teoksessa Hiljaisuuden historia. 2004)
II.
"Meistä poiketen monet eläimet ja kasvit kykenevät tuottamaan itsessään valoa."
(Anja Kauranen: Pimeää vain meidän silmillemme. 1987.)
III.
"En enää tiedä milloin kuolin."
(Samuel Beckett: Rauhoittava lääke. Teoksessa Piiritetyn huoneen novelleja. Suom. Anni Sumari.2001.)
28. heinäkuuta 2007 klo 13.31 ,
Sannamari kirjoitti...
Ja tässä pari minulta:
I
Pitäisikö minun hänet murhata? (Helvi Hämäläinen: Kaunis sielu)
II
Aloitetaan vaikka Jeromen sähköpostiviestistä isälle. (Zadie Smith: Kauneudesta / Alkuvirkkeen hyvyyden tajunnee vain, jos on lukenut kirjan Talo jalavan varjossa.)
28. heinäkuuta 2007 klo 16.26 ,
Sannamari kirjoitti...
voi kääk, luin tuon jättämäni kommentin, ja toi sen jälkiosa vaikuttaa kyllä tosi snobbailulta *nolostunut hymiö*
Tahtoo siis sanoa, että mun mielestä Kauneudesta-kirjan eka virke ei ole yhtään kiinnostava. Mutta sen lukeminen Forsterin kirjan luettuaan nostaa tunnistamisen hymyn huulille.
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu